Anti-Humanismi politiikassa

Hädän yllättäessä

2013-02-07T12:27:00+02:00

Tulipa eräänä päivänä lähdettyä pienelle kävelylle. Siinä lenkkipolkua pitkin kävellessä kusihätä pääsi yllättämään. No hätä! Lähellä oli veneranta, joka siihen aikaan illasta olisi varmaankin tyhjä.

Tullessani venerantaan olin juuri pääsemässä itse asiaan, kun huomasin, että en ollutkaan siellä yksin. Oli jäänyt huomaamatta perhe, joka oli rannassa ja suoran näköyhteyden päässä. Isi, äiti ja kaksi lasta. Idyllinen suomalainen lapsiperhe, jollaisia poliitikot kilpaa paapovat maassamme. Isi, äiti ja pikkupoika juttelivat ja katselivat järvelle. Perheen pikkutyttö kuitenkin katseli minuun päin. Ei muuta kuin sepalus äkkiä kiinni ja häivyin paikalta.

Jos tämä tapaus lukijasta vaikuttaa harmittomalta, niin kannattaa miettiä uudelleen. Joka päivä eduskunnassa SDP:n kansanedustaja Kristiina Salosen tapaiset ihmisvihaajat, anti-humanistit tekevät aloitteita lainsäädännöksi, joka vähentää tavallisten suomalaisten oikeuksia ja oikeussuojaa. Jos loppuosa tuosta perheestä olisi nähnyt tämän edellä kuvatun tapauksen, mikä olisi voinut tapahtua jos tyttö olisi kiinnittänyt heidän huomionsa minuun, olisin saattanut hyvinkin saada syytteen lapsen seksuaalisesta häirinnästä. Vain siksi, että syyllistyin huolimattomuuteen paikan valinnassa ja ympäristön tarkistamisessa. Kiittelin onneani ja etsin toisen paikan polun varrelta.

Toinen tapaus: Jälleen kerran hätä pääsi yllättämään, kun tällä kertaa olin kaupungilla. Menin paikalliseen tavarataloon ja vessaan. Kuinka ollakaan joku perheenisä oli noin seitsemänvuotiaan tyttärensä kanssa tuolla vessassa. Tytär oli kai juuri saanut tarpeensa tehtyä. Tulin ajatelleeksi mennessäni koppiin -ei vara venettä kaada- että ihmisiä vihaavat kukkahattutädit kuten Salonen varmaan ilomielin löisivät minuun pedofiilin leiman, jos hoidan tarpeeni avoimessa tilassa olevassa kusilavuaarissa tytön ollessa tiloissa. Miesten syyttäminen seksuaalisesta häirinnästä tuollaisessa yhteydessä olisi varmaan em. arvoisan kansanedustajan märkä uni.

Jos suomalaisena pidät oikeuksistasi, tämä on hieman huonoa aikaa sinulle. Useimmat puolueet etenkin vihervasemmistossa ajavat uutta rikoslainsäädäntöä viedäkseen aiempia oikeuksiasi ja saattaakseen sinut mielivaltaisen kohtelun piiriin pedofiilina. Poliisi, jonka pitäisi suojella lapsia pedofiileilta itse asiassa käyttää aikansa asettaakseen kompastuskiviä sokeiden eteen, siis tehtailemalla netin täyteen lupauksia lapsipornosta. Tilaisuus kuulemma tekee varkaan, mutta olisi mielenkiintoista tietää, tekeekö se myös pedofiilin.

En ole aivan varma, että vastaus olisi ei.

Hyvä elokuvavuosi 2012

2013-01-24T13:45:01+02:00

Elokuvateatterin kulta-aikaa

Hiljattain radiosta kuului uutinen, että 2012 oli kaikkien aikojen parhaisiin lukeutuva elokuvavuosi. Tämä siis ei tarkoita sitä, että elokuvat olisivat parempia kuin ennen (laadullinen kriteeri), vaan että ihmiset kävivät elokuvissa enemmän kuin aiempina vuosina (määrällinen kriteeri).

Aluksi uutista voi ihmetellä kun ottaa huomioon, miten surkeaa elokuvatarjonta oli viime vuonna. Olihan siinä pari valopilkkuakin, kuten Prometheus ja Hobitti, mutta muuten elokuvat vaikuttavat tulleen yhä massatuotantoa muistuttavammiksi. Siten elokuvissa käynti tuskin selittyy pelkästään hyvillä leffoilla.

Illuusiota valkokankaalla

Selitys löytyy, kun muistetaan, että elokuvat todellisuudessa ovat illuusiota. Kun kuva tulee valkokankaalle, ihmisen silmä vaatii tietyn ajan kuvan havaitsemiseen tietoisella tasolla. Siten kuvien väliin on jätettävä jonkin verran tyhjää "mustaa" tilaa, jotta -ironista kyllä-, kuvien liike vaikuttaisi luonnollisemmalta. Hieno lyhenne ilmiölle on FPS, englannin kielisistä sanoista frames per second.

Ihmisen FPS-luku on noin 10-12 kuvaa per sekunti. Tämän määrän ihminen voi nähdä kuvia sekunnissa havaitakseen kunkin yksittäisen kuvan yksittäisenä. Elokuvateollisuus käyttää FPS-lukua 24. Tämä tarkoittaa, että ihminen näkee kuvat yhteen sulautuneena liikkeenä. Esimerkiksi sudenkorento näkisi tuossa vain erillisiä, nykiviä kuvia, koska sen silmät pystyvät korkeampaan erotteluun.

Elokuvissa käynnille onkin selityksenä se, että olot Suomessa ovat menneet arkielämässä niin masentaviksi, että ihmiset hakevat vaihtoehtoista todellisuutta elokuvateatterista. Valkokankaan (surkeakin) illuusio voittaa kovan arjen vaatimukset. Toisaalta ihminen on sosiaalinen olio, joten monet saattavat mennä nimenomaan elokuvateatteriin, koska siellä on seuraa.

Elokuvissa käyntiä ei voi kustannussyillä perustella. Yksi lippu maksaa nykyään vähintään 8,5 euroa Finnkinolla, jolla on sentään monella paikkakunnalla paikkakuntakohtainen monopoli. Saman elokuvan voi ostaa muutaman viikon päästä noin 20 eurolla, puolen vuoden päästä noin kuudella eurolla ja vuoden kuluttua sen näkee telkusta ilmaiseksi.

Yliopiston ovet aukenevat -invanapilla

2013-01-24T13:34:01+02:00

Eräänä päivänä kun kävelin Tampereen yliopiston käytävällä, samaan suuntaan käveli kolme yliopiston työntekijää. Heihin oli vaikea olla kiinnittämättä huomiota, koska yksi työntekijöistä valitti kovaan ääneen sitä, että ihmiset, jotka eivät ole invalideja, painavat ovia avatessaan invalideille tarkoitettuja avauspainikkeita.

Tampereen yliopiston työntekijöiden laatutaso on epäilemättä romahtanut, määrän viime vuosina korvatessa laadun, mutta silti tuo teksti oli aika uskomatonta kuultavaa. Sen sijaan, että ryntäämme kivittämään ihmiset, jotka painavat invanappeja vaikka eivät ole invalideja, voisimme miettiä, miksi ihmiset painavat noita nappeja.

Jos kokeilee jotain tyypillistä ovea Tampereen yliopistossa, niin ne huomaa melko raskaiksi avata. Tämä tietenkin lisää ihmisten halua painaa invanappeja avatakseen ovet. Mutta mielenkiintoisempaa olisi esittää kysymys: Miksi yliopisto ei ole alun perin rakentanut täysautomaattisia ovia. Esimerkiksi Stockmannin tai Sokoksen ulko-ovella ihmisten ei tarvitse ponnistella avatakseen raskaan ja hidasliikkeisen oven. Kun he ovat tarpeeksi lähellä, automaattinen tunnistin aistii liikkeen ja avaa oven ilman, että heidän tarvitsee tehdä mitään.

Tämän kaltainen, toimiva ratkaisu lienee hieman vieras punaperinteistään tunnetulle Tampereen yliopistolle.

Perustulon problematiikkaa

2012-12-14T14:57:00+02:00

Uudessa ituhippien Voima-lehdessä on vetoomus perustulon puolesta. Hankkeen takana on Bien Finland -verkosto. Perustulo on tällaisena Bien Finlandin esityksenä hyvin puutteellinen. Tämä kirjoitus tarkastelee sitä, miksi näin.

Mikä on perustulo?

Perustulo on kutakuinkin sama kuin negatiivinen tulovero. Tämä on itse asiassa yksi järkevimmästä päästä olevista tulkinnoista. Mutta vihervasemmiston (Bien Finlandin kautta) ajama perustulo ei ole negatiivisen tuloveron tapainen perustulosovellus, vaan tulonsiirto rikkaille sijoittajatädeille.

Negatiivinen tulovero, kuten nimestä ilmenee, tarkoittaa tilannetta, jossa henkilön X tulot T jäävät alle köyhyysrajaksi valitun rajan K. Negatiivinen tulovero tulee sovellettavaksi K:ta pienempiin tuloihin tulonpalautuksena P seuraavasti:

K = 3000 euroa
T = 1000 euroa

P (=K - T) = 2000 euroa

Jos perustulo toteutettaisiin, se olisi järkevintä toteuttaa nimenomaan negatiivisena tuloverona. Tästä kohta lisää, mutta nykyinen malli, jota BF ajaa, johtaisi tasasuuriin tulonsiirtoihin kaikille, jolloin hyötyjät olisivat lähinnä sijoittajamummot, jotka saavat lisää sijoitusrahaa. Miksi siirtää lisää rahaa jo muutenkin hyvin toimeen tuleville?

Toinen pulma on siinä, että vihervasemmistolainen malli jättää muut tukimuodot ennalleen. Tämä siksi, että vihervasemmisto haluaa kannattajilleen hallinnollisia suojatyöpaikkoja. Kun tukimuotoja on paljon, on paljon myös veronmaksajien kustantamia suojatyöpaikkoja.

Jotta perustulo hankkeena olisi edes suhteellisen järkevä, se pitäisi ottaa käyttöön ainoana tukimuotona, jolloin hallinnon purkamisesta tulevat säästöt rahoittavat tukea. BF:n esitys lisäisi hallinnon kuluja ja siten verotaakkaa.

Negatiivisen tuloveron pulmat

Vaikka negatiivinen tulovero onkin parempi ratkaisu kun ituhippien sijoittajamummomalli yllä, sekään ei ole suotava. On helppo nähdä miksi ei.

Nykyinen sosiaalijärjestelmä välttää täydellisen katastrofin leiman vain siksi, että on olemassa tietty stigma sosiaalitukien hakemiselle. Negatiivisen tuloveron malli poistaisi tämän stigman. Kun perustulo tulisi automaattisesti, esimerkiksi 1000 euroa kuussa, niin alle tuon summan tienaavat tuntisivat kiusausta lopettaa työnteon. Kuten myös vain hieman tuon yli tienaavat. Tämä johtaisi ennen pitkää verotulojen romahdukseen ja mahdottomuuteen rahoittaa kaikkia perustulolla olevia.

Ratkaisusta

Pulmaan on olemassa ratkaisu: Puretaan valtion kontrolli. Valtion harjoittama laillistettu ihmisten tulojen ryöstö so verotus tekee nykyisellään usein työstä kannattamatonta ja sortaa ansiotyössä olevia.

Toisaalta tasaverot, kuten arvolisänvero ovat erityisen haitallisia, koska ne kohdistuvat vähätuloisiin raskaimpina. Nämähän kuluttavat suuren osan tuloistaan toisin kuin rikkaimmat.

Kun verotus purettaisiin, työnteko helpottuisi eikä valtio ryöstäisi enää ihmisten rahaa. Silloin myös yksityinen hyväntekeväisyys tulisi valtiojohtoisen "julkisen" hyväntekeväisyyden tilalle. Yleensä yksityiset hyväntekeväisyystahot voivat antaa vain rajallisen määrän apua puutteenalaisille, koska niiden resurssit ovat rajalliset. Valtion verotus tekee kuitenkin valtiosta pysyvän "hyväntekijän" ja rampauttaa puutteenalaisen passiiviseksi sosiaalitukien nostajaksi. Valtion (ja tietenkin kunnan) sosiaaliviranomaisilla, kuten muillakin byrokraateilla, ei ole kannusteita vähentää sosiaalista puutetta vaan lisätä budjetin mukaan sitä oman valtansa kasvattamiseksi. Siten Parkinsonin lain mukaan sosiaalimenot kasvavat jatkuvasti. Yksityisillä hyväntekeväisyystahoilla taas on resurssien rajallisuuden mukaan kannustin saattaa puutteenalaiset takaisin jaloilleen mahdollisimman pian.

Näistä syistä pidän Bien Finlandin perustulohanketta sutena jo syntyessään.

Harmaan talouden musta todellisuus

2012-12-03T13:07:00+02:00

Ennen viime eduskuntavaaleja monet poliitikot ja monet nimenomaan vihervasemmistosta, puhuivat siitä, miten harmaa talous pitäisi saada kuriin. Tarkastelkaamme hieman, mitä on harmaa talous ja miten se käytännössä toimii.

Laitonta ja laillistettua ryöstämistä

Mikä erottaa ryöstäjän, joka väijyy tien varressa ja ryöstää ohikulkiessasi rahasi, valtiosta, joka veroviraston kautta ryöstää rahasi? Joku voisi ajatella: tämähän on ihan absurdi vertaus. Verotus on laillista ja sen kautta kerätyt varat hyödyttävät yhteiskunnan vähäosaisia.

Ei aivan! Verotus määritellään virallisissa yhteyksissä niin sanotuksi "vastikkeettomaksi saannoksi". Toisin sanoen veroa voidaan kerätä ihmisiltä toimittamatta näille mitään palvelua tai hyödykkeitä vastineena. Se, että verovaroja itse asiassa käytetään usein palvelujen tuottamiseen, ei sinänsä muuta tätä tosiasiaa. Pointti siis on: valtio voi tehdä viemillään varoillasi juuri mitä haluaa.

Itse asiassa Suomen valtio käyttää paljon keräämiään verovaroja Suomalaisen järjestelmän ylläpitäjän, veronmaksajan vahingoksi. Tämä on ilmennyt esimerkiksi siinä, että huonosta taloustilanteesta ja korkeasta työttömyydestä huolimatta hallitus on tuonut yhä uusia maahanmuuttajia Suomeen. Tämä on kohtuutonta, kun ottaa huomioon, että Suomella on valtava valtionvelka eikä se pysty huolehtimaan kunnolla edes maassa jo olevista kansalaisistaan ja yhä uusista maahanmuuttajista. Toisaalta taas hallitus valtionvarainministeri Urpilaisen ohjauksessa meni takaamaan Kreikan lainapaketin, jonka antamisessa taloudellisessa mielessä ei ole järkeä. Lopulta siis takuun takia suomalainen veronmaksaja voidaan pistää vastuuseen Kreikan veloista. Tätä voi huoletta kutsua vastuuttomaksi taloudenpidoksi.

Vastaus kysymykseen näyttäisi olevan, että ryöstäjä, otettuaan rahasi, ei lähde seuraamaan sinua ryöstääkseen sinut yhä uudelleen. Valtio puolestaan tuottaa yhä uusia lakeja, joilla se valvoo rahankäyttöäsi ja lisää verojasi. Veroilla on yleensä tapana lisääntyä, ei vähentyä. Tämä johtuu valtion varojen budjetoinnista ja byrokratiasta valtion virastoissa.

B to B uusiksi: budjetoinnista byrokratiaan

Kun valtio haluaa tehdä asiaa a (Siis mitä tahansa asiaa auringon alla ruohonleikkuusta rikollisten vangitsemiseen) se budjetoi tätä varten varoja sopivaan virastoon, esimerkiksi rikollisten kiinnioton tehostamiseksi sisäministeriön poliisitoimeen. Budjetti on siis tietty määrä rahaa, joka tuolle virastolle annetaan käytettäväksi sen toimintoihin.

Sanotaan siis, että hallitus haluaisi tehostaa rikollisten kiinniottoa ja budjetoi ylimääräiset 10 miljoonaa poliisitoimeen. Tällä budjetoinnilla on mielenkiintoisia käytännön seurauksia. Oletetaan, että vaarallinen rikollinen, esimerkiksi valelääkäri, on irrallaan lähestyttäessä budjettikauden loppua. Oletetaan myös, että valelääkärin tapauksen esitutkinta vaatisi 100 000 euroa, kun poliisin budjetista on jäljellä 50 000. Saattaa olla, että tässä tilanteessa poliisi kieltäytyy tutkimasta valelääkärin tapausta.

Mutta entä nuo 50 000 euroa? Sanotaan, että on vain noin viikko, ennen kuin budjetin toteutuminen pitää raportoida valtiolle. Nyt poliisi todennäköisesti rientää käyttämään tuon 50 000 euroa eikä ole kovin valikoiva siitä, mihin. Se voi ostaa rahalla toimistotarvikkeita, tutkia jonkin poliisin itse ilmoittaman mitättömän rikoksen tms. Tärkeintä sille kuitenkin valtion virastona on, että kun raportointipäivä koittaa, budjetti on kokonaan käytetty. Jos näin ei ole, seuraavaa budjettia voidaan leikata.Onkin liikemaailman yleinen totuus, että valtion virastoihin kannattaa lähettää ennen raportointikauden loppua kyselyä, että ostaisivatko nämä sitä sun tätä tuotetta, mikä sinulla on myynnissä. Niin epätoivoisia ne ovat usein polttamaan loput budjetista, että voit tehdä loistokauppoja tuollaisena aikana.

On helppo nähdä, että valtion harjoittama budjetointi johtaa tehottomuuteen ja tuhlaukseen. Veronmaksaja maksaa tuon lystin. Siten valtion budjetointi johtaa jatkuvaan, kasvavaan verovarojen tarpeeseen ja paineeseen verojen korottamiseen. Suomen kokonaisveroaste eräiden arvoiden mukaan on yli 80 prosenttia. Siis 80 senttiä eurostasi menee jonkinlaisiin veroihin, välillisiin tai suoriin.

Byrokratia on toinen haitta valtion suunnittelutoiminnasta ja siihen liittyvästä budjetoinnista. Tunnettu taloustieteilijä Cyril Northcote Parkinson, kuuluisan Parkinsonin lain keksijä , selitti lakisovellusta byrokratian osalta siten, että missä tahansa organisaatiossa on helppo luoda turhia tehtäviä. Ne näyttävät aina tarpeellisilta byrokraattien itsensä mielestä, jos näillä ei ole tarpeeksi hyvää näkemystä kokonaisuudesta. Siten tehtävien määrä toimistoissa vain kasvaa kasvamistaan. Byrokratia on siis itseään ylläpitävä noidankehä.

Hyvät ja huonot valtiomiehet

Neuvostoliiton edesmennyt johtaja Josef Stalin sanoi vallankumouksellisista, että hyvä vallankumouksellinen on valtiomies ja huono on terroristi. Tämä sama totuus pätee ihmisten rahojen ryöstämiseen. Huonosti menestyvää ryöstäjää sanotaan rosvoksi ja hyvin menestyvää valtionvarainministeriksi, verovirkailijaksi jne.

Todellinen anti-humanismi harmaan talouden osalta siis tulee nimenomaan valtion taholta. Parkinson teoretisoi aikanaan siitä, että kun verotus lisääntyy, sen hyöty vähenee. Kun tätä yritetään paikata uudella verotuksella, se vain lisää tätä kierrettä. Nykyisellä verotuksen tasolla inflaatio yksin riittää syömään veron lisäykset ja eurossa lopulta on vain 100 senttiä. Siten ennen pitkää Suomen hallitusta odottaa katastrofi. Tilanne vastaisi sitä, että yrittäisit puristaa vettä kuivasta sukasta. Sukasta tietenkään ei saa irti sellaista, mitä siinä ei ole.

Lopulta todelliset syntipukit harmaaseen talouteen eivät ole ylipitkää työpäivää ilman lomia (toisin kuin kansanedustajat ylipitkine lomineen) tekevät yrittäjät, vaan valtio, joka rohmuaa häpeämättä kansalaisen kukkarolla vieden sieltä yhä lisää tämän vaivalla hankkimia rahoja. Tämä valtion harjoittama byrokraattinen tuhlaus tekee välttämättömäksi yhä uudet verot. Sitten kun valtio ei saa yrittäjiltä näitä veroja, kun nämä piilottavat varoja pysyäkseen hengissä, valtio syyttää heitä "rikoksista", veronkierrosta, harmaasta taloudesta jne vaikka itse syyllistyy ihmisten varojen ryöstämiseen ja kiskontaan määrätessään ylenmääräisiä veroja.

Vaikea on nähdä oikeudenmukaisuutta tällaisessa.

Kunnat pakkopaidassa

2012-11-28T15:14:01+02:00

Menneen vuoden suurimpia puheenaiheita julkisuudessa on ollut kuntauudistus. Tällä nimellä kutsutaan hanketta, jossa hallitus on pakottamassa kuntia liittymään yhteen suurkunniksi.

Tekosyynä kuntien määrän vähentämiseen hallitus esittää peruspalvelujen turvaamista. Logiikka on siinä, että kun kunta on suurempi, sen kyvyt selvitä rahoituksellisista vastuista, kuten peruspalveluista, on parempi.

Harva kuitenkin huomannut kysyä, että mitä varten kuntien pitäisi liittyä yhteen pysyvästi turvatakseen peruspalvelut. Sanotaan, että meillä olisi tilanne, että kunnassa A olisi 20 000 eläkkeellä olevaa, raihnaista vanhusta ja mahdollisuus hoitaa 30 000. Sen naapurissa, kunnassa B olisi 5 000 hoidon tarpeessa olevaa vanhusta. Eikö olisi tuolloin järkevintä lähettää kunnan B vanhukset saamaan hoitoa kuntaan A? Sen sijaan siis, että rakennetaan kalliita ja olennaisesti tarpeettomia omia hoitojärjestelmiä kuntaan B.

Tämä yhteistyö auttaisi pitämään vallan lähempänä sitä perustaa, johon se kuuluu so Suomen kansalla. Kun kunnat pakotetaan yhteen, kansan valta vähenee. Tätä sanotaan demokratiaksi.

Mutta vanhusten tai muiden ryhmien, paitsi tietenkin hallituksen ja eduskunnan, etu tuskin on motiivina kuntauudistuksessa. Ajatellaanpa, että tilanne menee siihen, että Suomen kunnat yhdistyisivät yhdeksi ainoaksi kunnaksi. Silloin käytännössä kuntahallinto olisi sama kuin valtionhallinto. Hieman kuten Peter Ustinov sanoo keisari Neron roolissa elokuvassa Quo Vadis, että kunpa kansalla olisi vain yksi kaula minkä voisi katkaista.

Postilaitos ja anti-humanismi

2012-08-20T14:45:01+03:00

Postin jakelun irrationalisointi

Itella oyj on Suomessa tullut aiemman Postin tehtäviä hoitamaan ja kirjeiden lähettämisessä sillä on edelleen merkittävä asema. Itellan toiminnassa asiakas on yleensä ollut altavastaajana uudistuksia tehdessä.

Taannoin Itella niin sanotusti rationalisoi postin jakelun. Se antoi isolle joukolle postinkantajia kenkää ja suurensi yhden postinkantajan jakoaluetta. Tämä uudistus vaati postinkannon motorisoimista. Toisin sanoen kun postinkantajan piti selvitä nyt aiempaa isommasta alueesta, tähän tarvittiin moottoriajoneuvoja. Siinä kun aiemmin postinkantaja oli kävellen saattanut selvitä omasta piiristään, nyt laajennetuissa piireissä autot olivat välttämättömyys.

Itella lisäksi määräsi ihmiset sijoittamaan postilaatikkonsa vieri viereen teiden varsille. Tämä palveli ihmisvastaista rationalisointia, sillä nyt ihmisillä oli pidempi matka kuin aiemmin postiaan noutamaan ja mahdollisuus, että työhönsä kyllästynyt postivirkailija pudottaa postin väärään laatikkoon kasvoi. Lisäksi uudistus oli ihmisvastainen siksi, että se tehtiin ajoneuvojen käyttömukavuutta silmällä pitäen. Nyt Itellan autonkuljettajat saattoivat lappaa kuin tehtaan liukuhihnalla postit vieri vieressä oleviin laatikoihin suoraan auton ikkunasta.

Sähläys sosiaaliturvatunnusten kanssa

Varsinainen anti-humanismi pöyhkeän postilaitoksen toiminnassa kuitenkin näkyy sen taipumuksena tarkistaa ja merkitä ylös isoja postilähetyksiä toimipisteistä hakevien ihmisten sosiaaliturvatunnus.*

Itella aloitti tunnusten väärinkäyttämisen varovasti. Ensin se totesi, että on ihan liian yksinkertaista, kun ihmiset vain hakevat postipakettinsa tunnuksen perusteella. Systeemiä piti saada jotenkin monimutkaistettua, jotta voitaisiin puhua ”palvelun parantamisesta”.+ Siten Itella alkoi vaatia sosiaaliturvatunnusta ihmisiltä kun paketteja haettiin pelkän numeron perusteella. Tietosuojavaltuutettu antoi pian siunauksensa tälle ihmisvastaiselle toiminnalle, mutta Itellalla oli nyt pulma, kun ihmiset mieluiten odottivat lähetyskorttia välttyäkseen sotu-rumbalta. Olisiko kannattanut poistaa vaatimus turhasta sotun esittämisestä? Byrokraatit eivät ajattele näin. Ratkaisu: Itella siirtyi vaatimaan tunnuksen myös silloin, kun noutokortti oli asiakkaalla.

Itellalle luu kurkkuun

Miten taistella takaisin Itellan ihmisvastaisen politiikan korvaamiseksi asiakasmyönteisillä? Tällä hetkellä Itellalla on edelleen kirjejakelussa lähes monopoli. Se voi tehdä Itellasta pelottavamman näköisen vastustajan kuin se oikeasti on, mutta ei voittamatonta.

Itella on alkanutkin viime vuonna menettämään liiketoimintaansa kilpailijoille etenkin pakettien toimittamisessa. Ihmiset voivat käyttää pakettien toimittamiseen nykyään esimerkiksi Matkahuollona tai UPS:n tapaisia yksityisiä firmoja. Myönteinen kehityssuunta on myös sähköpostien yleistyminen. Tämä on vähentänyt Itellan toimittamien postikorttien ja kirjeiden määrää. Sähköpostin saamisessa voit säilyttää täyden riippumattomuuden Itellasta. Lähetä joulukortin sijaan sähköposti tai tekstiviesti matkapuhelimellasi.

Itella kuitenkin saa tuloja myös tavaramyynneistä. Postin toimipisteissä myydään usein monenlaista tavaraa, kuten kuplapusseja postipaketteja varten, tusseja, teippiä, kyniä ja jopa makeisia. Näitä kaikkia voi kuitenkin ostaa tavallisista kaupoista –halvemmalla. Miksi siis tukisit Itellan anti-humanistisia käytäntöjä ostamalla sen ylihintaisia tavaroita.

Jos syystä tai toisesta joudut lähettämään paljon tavallisia, alimman painoluokan (alle 50 grammaa) työ- tai muita kirjeitä, osta rulla tai pari ikipostimerkkejä. Postimerkit ovat varmaan ainoa tavara, jonka myyntiä Itella monopolisoi. Kirjeiden ja korttien lähettämiseksi joudut siis jossain määrin tekemään Itellan kanssa yhteistyötä, mutta myös tässä voit viedä osan Itellan voitoista ja säästää lähetyskuluissa. Voit ostaa 100 merkin rullan ”ikimerkkejä”. Ne ovat kuten nimestä ilmenee, ikuisia postimerkkejä. Siten kun Itella nostaa hintoja seuraavan kerran, voit lähettää kirjeen vanhalla hinnalla käyttämällä ikimerkkiä. Jos ikimerkkisi riittävät parin hinnankorotuksen yli, etu alkaa olemaan rahallisesti huomattava.

Vielä parempaa: Lähetä kirjeet ja kortit toisen luokan ikimerkeillä varustettuina. Postissa yleensä myydään sinulle ensimmäisen luokan ikimerkkejä, sillä niistä Itella saa suuremman voiton. Kuitenkin toisen luokan merkin käyttäminen on käytännössä postin perilletulon kannalta ihan yhtä nopeaa kuin ensimmäisen luokan postin yhteydessä. Jos sinulle on erinomaisen tärkeää, että lähetys tulee niin pian kuin mahdollista perille, käytä ensimmäisen luokan ikimerkkiä. Muutoin voit käyttää toisen luokan ikimerkkiä.

Ja kannattaa tietenkin muistaa valitukset Itellan asiakaspalveluun ja toimitusjohtajille ihmisvastaisista ja ylibyrokraattisista menettelyistä.

* Virallinen nimi tunnukselle on nykyisin ”henkilötunnus”. Kirjoittaja kuitenkaan ei tunnusta tuota nimeä sen ilmeisen anti-humanistisen tarkoituksen vuoksi, siis tarkoituksen saattaa ihminen pelkäksi numerokoodiksi kuten vankileirillä. Sen vuoksi tässä puhutaan sosiaaliturvatunnuksesta.
+Mikä terminä siis usein tarkoittaa palvelun huonontamista kuluttajan suuntaan.

Poliisin ihmisvastaiset toimet Suomessa

2012-07-02T07:22:01+03:00

Poliisi usein toiminnassaan menee epäeettisyyden tai suoranaisen lain rikkomisen puolelle. Tälle sivulle on koottu tapauksia tähän liittyen. Sivua päivitetään uusien tietovuotojen ilmaantuessa.

Joulukuu 2012

Alibi lehdessä Mikko Niskasaari kirjoitti erinomaisen artikkelin "Kotietsinnän on muututtava" laittomista kotietsinnöistä. Poliisi tuon artikkelin mukaan tekee vuosittain lukuisia laittomia kotietsintöjä, mutta kansalaisilla ei ole kaksisia mahdollisuuksia saada oikeutta.

Lisää laittomista kotietsinnöistä täällä.

Marraskuu 2012 Poliisi takavarikoi 9-vuotiaan tytön tietokoneen. Perusteena epäilys laittomasta musiikkilatauksesta.

Poliisi jättää tutkimatta 72 prosenttia kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista. Esitutkintalain 4 pykälä antaa poliisille mahdollisuuden luopua esitutkinnasta, jos aihe on vähäinen, kuten tässä epäilemättä oli.

.................................................

20.6.2012 Poliisi julkaisi Facebook-sivustollaan lapsen seksuaaliseksi lähentelijäksi epäillyn miehen kuvan.

Suomessa pitäisi olla käytössä oikeusvaltion rikosoikeudellinen olettama: Syytön kunnes toisin todistetaan.

Koska epäilty määrittelyn puolesta on vielä todistamatta syylliseksi, poliisin toiminta loukkaa oikeusvaltion perustaa syyttömyysolettaman osalta. Lisäksi tuon lajin epäillyllä on muutenkin iso riski joutua erilaisen vigilantismin kuten pahoinpitelyjen uhriksi.

Lähde: Aamulehti 22.6.2012

...................................................

...............................................

14.1.2011

Espoon poliisi lavasti lainkuuliaista kansalaista syylliseksi ampuma-aserikokseen. Naisen mentyä luovuttamaan miesystävänsä laittoman ampuma-aseen poliisille, poliisi merkitsi miesystävän luovuttajaksi.

Tämä toi anteeksianto-olettaman miesystävälle, ei naiselle.

Lähteet: http://mikkoniskasaari.fi/node/135

.................................................

Kristiina Salosen drakoninen lapsuslaki

2012-06-29T14:08:01+03:00

Sosialistinen kansanedustaja Kristiina Salonen (SDP) kyseli maaliskuun 8. päivänä 2012 eduskunnan kyselytunnilla siitä, miten rangaistuksensa jo kärsineet lapsen ahdistelusta syytetyt seksuaalirikolliset saataisiin savustettua kätevämmin ulos heidän työpaikoistaan –ilmoittamalla työnantajalle heidän tulleen tuomituiksi. Salosen esityksestä ja sen taustasta: lapsen seksuaalisesta ahdistelusta.

Pedofilia: Näkymätön rikos

Lapsen seksuaalinen ahdistelu voidaan karkeasti jakaa joihinkin pääryhmiin, esimerkiksi seksuaaliseen väkivaltaan (raiskaukset), pedofiliaan, hands off-rikoksiin (yhteinen masturbointi, paljastelu jne.) ja insestiin. Lasten raiskaukset ovat harvinaisia ja ne yleensä eivät liity pedofiliatapauksiin. Pedofilia on kuitenkin ehkä pelätyin rikos, mitä vanhempiin tulee, joten käsitellään sitä ähemmin.

Pedofilia tarkoittaa kreikasta suomennettuna ”Lapsen rakastamista”. Kreikkalaisilla oli itse asiassa neljä eri sanaa ”rakkaus” –sanalle. Näistä ensimmäinen oli ”epidemia”. Nykykielenkäytölle on ominaista monien kreikasta tulleiden termien merkityksen muuntaminen kielteiseksi ja ”epidemia” meidän kielenkäytössämme merkitsee ”tarttuvaa, laajamittaista sairautta”. Kreikkalaiset ymmärsivät sen lihallisena rakkautena. Rakkautena, jonka tavoite oli puhdas seksuaalinen tyydytys.

Filia oli seuraava rakkauden ”taso”. Filia tarkoitti rakkautta, joka perustui ystävyyteen. Filia siis edellytti jonkinlaista vahvempaa sidettä rakastavaisten välille kuin pelkkää lihan himoa. Miksi sitten lasten seksuaalisen ahdistelun yhteyteen on otettu juuri sana filia? Vihjaako se siihen, että lapsen ja hänen ahdistelijansa välillä on rakkautta, joka menee ohi pelkän lihallisen himon? Aitoa ystävyyttä? Sekö tässä on pulmana?

Kannattaa huomata, että pedofilia rikoksena on määritelty melko epämääräisellä tavalla. Idea kuitenkin on, että niin sanottua ”suojaikärajaa” nuoremmat lapset joutuvat lakiteknisessä mielessä pedofilian uhriksi, jos he harjoittavat seksiä suojaikärajaa vanhemman ihmisen kanssa. Suojaikäraja on meillä Suomessa 16 vuotta. Kuitenkin, kuten voidaan osoittaa, suojaikäraja on mielivaltainen. Lääketieteellinen määritelmä pedofilialle pitää ikärajana 12 vuotta. Siten meidän suojaikärajamme ei perustu lääketieteeseen. Suojaikäraja myös vaihtelee ympäri Eurooppaa. Ruotsissa ja Tanskassa se on 15 vuotta, kun taas Espanjassa se on 13 vuotta. Toisin sanoen Suomella on kyseenalainen kunnia pisimpään kytätä, miten lapsi saa ryhtyä harrastamaan seksiä.

Suomalainen oikeuskäytäntö on lähtenyt siitä ajatuksesta, että lapsen harrastaessa alle 16-vuotiaana seksiä yli 16 vuotiaan kanssa, kyseessä on aina pedofilia. Samoin jos yli 16-vuotias tuollaiselle lapselle vain ehdottaa seksiä, vaikka tämä siitä kieltäytyisi. Tämä on johtanut käytäntöön, että mustasukkaiset vanhemmat ovat ilmiantaneet esimerkiksi 15-vuotiaiden tyttöjen 16+ vuotiaita poikaystäviä poliisille ”pedofiileina”. Rakastaako tyttö (tai poika) poikaystäväänsä (tai tyttöystäväänsä) hyvin paljon? Lain kannalta tämä on merkityksetöntä. ”Yli-ikäinen” on aina syyllinen, riippumatta suhteen rakkauden määrästä. Siten pedofilialaki on lakina kuten Neuvostoliitto oli työväen valtiona. Se on laki, joka on säädetty muka lasten suojelemiseksi, mutta se jättää lapsen oman mielipiteen kokonaan huomiotta. Aivan kuten Neuvostoliitto kommunistisena* työläisen hyväksi perustettuna valtiona jätti kokonaan huomiotta työläisen.

Mielenkiintoista on, että vaikka toimittajien, poliisien ja tietenkin poliitikkojen mukaan pedofiileja on kokonainen valtava armeija vaanimassa kulman takana hyökätäkseen juuri sinun lapsesi kimppuun, heitä ei kuitenkaan näytä löytyvän mistään. USA:ssa osavaltioiden ja liittovaltion agentit vuosina 1984-1994 tutkivat, missä nuo pedofiilien armeijat ovat. He eivät löytäneet mitään.

Pedofiliakortti ja tilastot

Pedofilia ”korttina” kelpaa lähes minkä tahansa kansalaisvapauden rajoittamiseen. Taannoin poliisi pedofiliakorttiin vedoten laittoi mielivaltaisesti monia tavallisia, laillisia pornosivuja pedofilian suodatuslistalle. Mies nimeltä Matti Nikki paljasti tämän julkaistessaan tuon suodatuslistan nettisivuillaan, mutta poliisi lisäsi jälleen mielivaltaa osoittaen Nikin sivuston suodatuslistalle.

Entä tilastot? Tilastokeskuksen tietojen mukaan lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat melko tasaisia vuodesta toiseen. Mikään ei tilastojen mukaan näytä viittaavan seksuaalirikosten, joihin pedofilia siis lukeutuu, määrän olevan merkittävässä kasvussa. Tämä ei välttämättä johdu siitä, etteivätkö poliisit yrittäisi luoda uusia tapauksia. Pedofilia sattuu kuitenkin olemaan harvinainen rikos ja pedofiliaa ei juuri hakemallakaan hakemalla löydä internetistä. Itse asiassa USA:ssa poliisi on suurin pedofilia-aineiston tuottaja internettiin. He pyrkivät saamaan pedofiilit esiin ja ottamaan yhteyttä voidakseen pidättää nämä. Hiljattain käytäntö on rantautunut myös Suomen poliisiin. Käytäntö on siis hieman kuin tulitikkujen jakaminen pyromaaneille.

Siten poliisivoimat tehtailevat pedofiliatilastoja itsensä ja Salosen tapaisten populistipoliitikkojen hyväksi. Kun rikostilastot ovat keinotekoisen korkealla, poliisi voi pyytää yhä uusia lisävaltuuksia ja poliitikot yhä ihmisvastaisempaa lainsäädäntöä. Salonen ei kuitenkaan ole ainoa ihmisvaisen brandin lakien kyhääjä eduskunnassa. Alkuvuodesta 2011 kansanedustaja Antti Kaikkonen (Kesk), teki lakiesityksen, joka kriminalisoisi lasten valokuvaamisen vähissä pukeissa. Tämä varmaankin jättäisi huomiotta kuten aiemmin esimerkiksi Pampersin vaippamainokset, joissa yhtiö häpeilemättä hyväksikäyttää vanhempien rakkautta lapsiaan kohtaan.** Sen sijaan melkein mitä hyvänsä suomalaisperhettä voisi yhä mielivaltaisemmin syyttää pedofiliasta. Melkein kaikilla sellaisilla kun on kuvia enemmän tai vähemmän vähäpukeisista lapsista albumeissa.

Entä rikosten uusiminen lasten seksuaalisuuteen kohdistuvissa rikoksissa? Pedofilian kohdalla se terapian kanssa on noin 3%, samoin esimerkiksi insestin ja hands-off rikosten kohdalla. Yleinen rikosten (muidenkin kuin seksuaalirikosten) uusimisprosentti on 74 ja aikuisiin kohdistuvien raiskausten 15. Aikuisiin kohdistuvien raiskausten tekijät eivät näytä juuri hyötyvän terapiasta. Hoitamattomana pedofiilit näyttävät uusivan rikoksensa noin 15% tapauksista.

Salosen drakoniset sekoilut

Salonen vetosi puheenvuorossaan Raumalla sattuneeseen lapsen seksuaaliseen ahdisteluun. Miten vakavasta tapauksesta on kyse? Salonen ei sano. Googletus eduskunnan sivuilla paljastaa, että kyseessä oli lapsen seksuaalisen häirinnän yritys.

On jotenkin kyseenalaista, että kansanedustaja ehdottaa uusia äärimmäisyystoimenpiteitä, drakonisia lakeja, vedoten perusteluissa tapaukseen, joka on lievimmästä päästä seksuaalisia rikoksia. Salonen tiettävästi on myös kieltäytynyt antamasta lisätietoja yleisölle näistä perusteista. Onko kyseessä hakemalla haettu seksuaalinen rikos kuten edellä mainitut Romeo-Julia variaatiot? Miten tuo nuoriso-ohjaaja ”yritti häiritä” lasta?

Yrityksen kriminalisointi on sinänsä arveluttavaa, kun se rangaistus ei tule tehdystä rikoksesta.

Uutisoinnin perusteella "häirityt" lapset olivat lähes 15-vuotiaita. Tuo ikä on laillinen ikäraja Ruotsissa ja Tanskassa, kun taas Hollannissa 12-16 vuotias saa harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa, mutta myös vedota niin sanottuun konsensuspykälään tarvittaessa.

Salosen esitys uudeksi laiksi on siis anti-humanistinen ja epäeettinen. Etiikan hyvä puoli on siinä, että sen avulla voidaan sanoa, onko jokin laki(ehdotus) oikeudenmukainen. Etiikka ottaa lakia paremmin huomioon kontekstin. Salosen lakiesitys jättää huomiotta rikostilastot seksuaalirikosten osalta (tasaisia), terapian tehokkuuden (huomattava), rikoksen vakavuusasteen esimerkkitapauksessa (Lievä), rikoksesta (mahdollisesti syyttömänä) tuomitulle tulevat oheisseuraamukset (huomattavat). Esimerkiksi pedofiiliksi epäillyn työnantaja ei useinkaan malta odottaa tuomiota oikeudessa, ennen kuin antaa potkut. Lisäksi pedofiiliksi leimautuneella, aihetta tai ei, on suuri riski päätyä esimerkiksi pahoinpitelyn uhriksi.