Sosialistinen kansanedustaja Kristiina Salonen (SDP) kyseli maaliskuun 8. päivänä 2012 eduskunnan kyselytunnilla siitä, miten rangaistuksensa jo kärsineet lapsen ahdistelusta syytetyt seksuaalirikolliset saataisiin savustettua kätevämmin ulos heidän työpaikoistaan –ilmoittamalla työnantajalle heidän tulleen tuomituiksi.  Salosen esityksestä ja sen taustasta: lapsen seksuaalisesta ahdistelusta.

 

Pedofilia: Näkymätön rikos

 

Lapsen seksuaalinen ahdistelu voidaan karkeasti jakaa joihinkin pääryhmiin, esimerkiksi seksuaaliseen väkivaltaan (raiskaukset), pedofiliaan, hands off-rikoksiin (yhteinen masturbointi, paljastelu jne.) ja insestiin. Lasten raiskaukset ovat harvinaisia ja ne yleensä eivät liity pedofiliatapauksiin. Pedofilia on kuitenkin ehkä pelätyin rikos, mitä vanhempiin tulee, joten käsitellään sitä ähemmin.

 Pedofilia tarkoittaa kreikasta suomennettuna ”Lapsen rakastamista”. Kreikkalaisilla oli itse asiassa neljä eri sanaa ”rakkaus” –sanalle. Näistä ensimmäinen oli ”epidemia”. Nykykielenkäytölle on ominaista monien kreikasta tulleiden termien merkityksen muuntaminen kielteiseksi ja ”epidemia” meidän kielenkäytössämme merkitsee ”tarttuvaa, laajamittaista sairautta”. Kreikkalaiset ymmärsivät sen lihallisena rakkautena. Rakkautena, jonka tavoite oli puhdas seksuaalinen tyydytys.

Filia oli seuraava rakkauden ”taso”. Filia tarkoitti rakkautta, joka perustui ystävyyteen. Filia siis edellytti jonkinlaista vahvempaa sidettä rakastavaisten välille kuin pelkkää lihan himoa. Miksi sitten lasten seksuaalisen ahdistelun yhteyteen on otettu juuri sana filia? Vihjaako se siihen, että lapsen ja hänen ahdistelijansa välillä on rakkautta, joka menee ohi pelkän lihallisen himon? Aitoa ystävyyttä? Sekö tässä on pulmana?

Kannattaa huomata, että pedofilia rikoksena on määritelty melko epämääräisellä tavalla. Idea kuitenkin on, että niin sanottua ”suojaikärajaa”  nuoremmat lapset joutuvat lakiteknisessä mielessä pedofilian uhriksi, jos he harjoittavat seksiä suojaikärajaa vanhemman ihmisen kanssa. Suojaikäraja on meillä Suomessa 16 vuotta. Kuitenkin, kuten voidaan osoittaa, suojaikäraja on mielivaltainen. Lääketieteellinen määritelmä pedofilialle pitää ikärajana 12 vuotta. Siten meidän suojaikärajamme ei perustu lääketieteeseen. Suojaikäraja myös vaihtelee ympäri Eurooppaa. Ruotsissa ja Tanskassa se on 15 vuotta, kun taas Espanjassa se on 13 vuotta. Toisin sanoen Suomella on kyseenalainen kunnia pisimpään kytätä, miten lapsi saa ryhtyä harrastamaan seksiä.

 Suomalainen oikeuskäytäntö on lähtenyt siitä ajatuksesta, että lapsen harrastaessa alle 16-vuotiaana seksiä yli 16 vuotiaan kanssa, kyseessä on aina pedofilia. Samoin jos yli 16-vuotias tuollaiselle lapselle vain ehdottaa seksiä, vaikka tämä siitä kieltäytyisi. Tämä on johtanut käytäntöön, että mustasukkaiset vanhemmat ovat ilmiantaneet esimerkiksi 15-vuotiaiden tyttöjen 16+ vuotiaita poikaystäviä poliisille ”pedofiileina”. Rakastaako tyttö (tai poika) poikaystäväänsä (tai tyttöystäväänsä) hyvin paljon? Lain kannalta tämä on merkityksetöntä. ”Yli-ikäinen” on aina syyllinen, riippumatta suhteen rakkauden määrästä. Siten pedofilialaki on lakina kuten Neuvostoliitto oli työväen valtiona. Se on laki, joka on säädetty muka lasten suojelemiseksi, mutta se jättää lapsen oman mielipiteen kokonaan huomiotta. Aivan kuten Neuvostoliitto kommunistisena* työläisen hyväksi perustettuna valtiona jätti kokonaan huomiotta työläisen.

 Mielenkiintoista on, että vaikka toimittajien, poliisien ja tietenkin poliitikkojen mukaan pedofiileja on kokonainen valtava armeija vaanimassa kulman takana hyökätäkseen juuri sinun lapsesi kimppuun, heitä ei kuitenkaan näytä löytyvän mistään. USA:ssa osavaltioiden ja liittovaltion agentit vuosina 1984-1994 tutkivat, missä nuo pedofiilien armeijat ovat. He eivät löytäneet mitään.

 

Pedofiliakortti ja tilastot

 

Pedofilia ”korttina” kelpaa lähes minkä tahansa kansalaisvapauden rajoittamiseen. Taannoin poliisi pedofiliakorttiin vedoten laittoi mielivaltaisesti monia tavallisia, laillisia pornosivuja pedofilian suodatuslistalle. Mies nimeltä Matti Nikki paljasti tämän julkaistessaan tuon suodatuslistan nettisivuillaan, mutta poliisi lisäsi jälleen mielivaltaa osoittaen Nikin sivuston suodatuslistalle.

 Entä tilastot? Tilastokeskuksen tietojen mukaan lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat melko tasaisia vuodesta toiseen. Mikään ei tilastojen mukaan näytä viittaavan seksuaalirikosten, joihin pedofilia siis lukeutuu, määrän olevan merkittävässä kasvussa. Tämä ei välttämättä johdu siitä, etteivätkö poliisit yrittäisi luoda uusia tapauksia. Pedofilia sattuu kuitenkin olemaan harvinainen rikos ja pedofiliaa ei juuri hakemallakaan hakemalla löydä internetistä. Itse asiassa USA:ssa poliisi on suurin pedofilia-aineiston tuottaja internettiin. He pyrkivät saamaan pedofiilit esiin ja ottamaan yhteyttä voidakseen pidättää nämä. Hiljattain käytäntö on rantautunut myös Suomen poliisiin. Käytäntö on siis hieman kuin tulitikkujen jakaminen pyromaaneille.

 Siten poliisivoimat tehtailevat pedofiliatilastoja itsensä ja Salosen tapaisten populistipoliitikkojen hyväksi. Kun rikostilastot ovat keinotekoisen korkealla, poliisi voi pyytää yhä uusia lisävaltuuksia ja poliitikot yhä ihmisvastaisempaa lainsäädäntöä. Salonen ei kuitenkaan ole ainoa ihmisvaisen brandin lakien kyhääjä eduskunnassa. Alkuvuodesta 2011 kansanedustaja Antti Kaikkonen (Kesk), teki lakiesityksen, joka kriminalisoisi lasten valokuvaamisen vähissä pukeissa. Tämä varmaankin jättäisi huomiotta kuten aiemmin esimerkiksi Pampersin vaippamainokset, joissa yhtiö häpeilemättä hyväksikäyttää vanhempien rakkautta lapsiaan kohtaan.** Sen sijaan melkein mitä hyvänsä suomalaisperhettä voisi yhä mielivaltaisemmin syyttää pedofiliasta. Melkein kaikilla sellaisilla kun on kuvia enemmän tai vähemmän vähäpukeisista lapsista albumeissa.

 Entä rikosten uusiminen lasten seksuaalisuuteen kohdistuvissa rikoksissa? Pedofilian kohdalla se terapian kanssa on noin 3%, samoin esimerkiksi insestin ja hands-off rikosten kohdalla. Yleinen rikosten (muidenkin kuin seksuaalirikosten) uusimisprosentti on 74 ja aikuisiin kohdistuvien raiskausten 15. Aikuisiin kohdistuvien raiskausten tekijät eivät näytä juuri hyötyvän terapiasta. Hoitamattomana pedofiilit näyttävät uusivan rikoksensa noin 15% tapauksista.

 

Salosen drakoniset sekoilut

 

Salonen vetosi puheenvuorossaan Raumalla sattuneeseen lapsen seksuaaliseen ahdisteluun. Miten vakavasta tapauksesta on kyse? Salonen ei sano. Googletus eduskunnan sivuilla paljastaa, että kyseessä oli lapsen seksuaalisen häirinnän yritys.

 On jotenkin kyseenalaista, että kansanedustaja ehdottaa uusia äärimmäisyystoimenpiteitä, drakonisia lakeja, vedoten perusteluissa tapaukseen, joka on lievimmästä päästä seksuaalisia rikoksia. Salonen tiettävästi on myös kieltäytynyt antamasta lisätietoja yleisölle näistä perusteista. Onko kyseessä hakemalla haettu seksuaalinen rikos kuten edellä mainitut Romeo-Julia variaatiot? Miten tuo nuoriso-ohjaaja ”yritti häiritä” lasta?

Yrityksen kriminalisointi on sinänsä arveluttavaa, kun se rangaistus ei tule tehdystä rikoksesta.

Uutisoinnin perusteella "häirityt" lapset olivat lähes 15-vuotiaita. Tuo ikä on laillinen ikäraja Ruotsissa ja Tanskassa, kun taas Hollannissa 12-16 vuotias saa harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa, mutta myös vedota niin sanottuun konsensuspykälään tarvittaessa.

 Salosen esitys uudeksi laiksi on siis anti-humanistinen ja epäeettinen. Etiikan hyvä puoli on siinä, että sen avulla voidaan sanoa, onko jokin laki(ehdotus) oikeudenmukainen. Etiikka ottaa lakia paremmin huomioon kontekstin. Salosen lakiesitys jättää huomiotta rikostilastot seksuaalirikosten osalta (tasaisia), terapian tehokkuuden (huomattava), rikoksen vakavuusasteen esimerkkitapauksessa (Lievä), rikoksesta (mahdollisesti syyttömänä) tuomitulle tulevat oheisseuraamukset (huomattavat). Esimerkiksi pedofiiliksi epäillyn työnantaja ei useinkaan malta odottaa tuomiota oikeudessa, ennen kuin antaa potkut. Lisäksi pedofiiliksi leimautuneella, aihetta tai ei, on suuri riski päätyä esimerkiksi pahoinpitelyn uhriksi.