Ennen viime eduskuntavaaleja monet poliitikot ja monet nimenomaan vihervasemmistosta, puhuivat siitä, miten harmaa talous pitäisi saada kuriin. Tarkastelkaamme hieman, mitä on harmaa talous ja miten se käytännössä toimii.

Laitonta ja laillistettua ryöstämistä

Mikä erottaa ryöstäjän, joka väijyy tien varressa ja ryöstää ohikulkiessasi rahasi, valtiosta, joka veroviraston kautta ryöstää rahasi? Joku voisi ajatella: tämähän on ihan absurdi vertaus. Verotus on laillista ja sen kautta kerätyt varat hyödyttävät yhteiskunnan vähäosaisia.

Ei aivan! Verotus määritellään virallisissa yhteyksissä niin sanotuksi "vastikkeettomaksi saannoksi". Toisin sanoen veroa voidaan kerätä ihmisiltä toimittamatta näille mitään palvelua tai hyödykkeitä vastineena. Se, että verovaroja itse asiassa käytetään usein palvelujen tuottamiseen, ei sinänsä muuta tätä tosiasiaa. Pointti siis on: valtio voi tehdä viemillään varoillasi juuri mitä haluaa.

Itse asiassa Suomen valtio käyttää paljon keräämiään verovaroja Suomalaisen järjestelmän ylläpitäjän, veronmaksajan vahingoksi. Tämä on ilmennyt esimerkiksi siinä, että huonosta taloustilanteesta ja korkeasta työttömyydestä huolimatta hallitus on tuonut yhä uusia maahanmuuttajia Suomeen. Tämä on kohtuutonta, kun ottaa huomioon, että Suomella on valtava valtionvelka eikä se pysty huolehtimaan kunnolla edes maassa jo olevista kansalaisistaan ja yhä uusista maahanmuuttajista. Toisaalta taas hallitus valtionvarainministeri Urpilaisen ohjauksessa meni takaamaan Kreikan lainapaketin, jonka antamisessa taloudellisessa mielessä ei ole järkeä. Lopulta siis takuun takia suomalainen veronmaksaja voidaan pistää vastuuseen Kreikan veloista. Tätä voi huoletta kutsua vastuuttomaksi taloudenpidoksi.

Vastaus kysymykseen näyttäisi olevan, että ryöstäjä, otettuaan rahasi, ei lähde seuraamaan sinua ryöstääkseen sinut yhä uudelleen. Valtio puolestaan tuottaa yhä uusia lakeja, joilla se valvoo rahankäyttöäsi ja lisää verojasi. Veroilla on yleensä tapana lisääntyä, ei vähentyä. Tämä johtuu valtion varojen budjetoinnista ja byrokratiasta valtion virastoissa.

B to B uusiksi: budjetoinnista byrokratiaan

Kun valtio haluaa tehdä asiaa a (Siis mitä tahansa asiaa auringon alla ruohonleikkuusta rikollisten vangitsemiseen) se budjetoi tätä varten varoja sopivaan virastoon, esimerkiksi rikollisten kiinnioton tehostamiseksi sisäministeriön poliisitoimeen. Budjetti on siis tietty määrä rahaa, joka tuolle virastolle annetaan käytettäväksi sen toimintoihin.

Sanotaan siis, että hallitus haluaisi tehostaa rikollisten kiinniottoa ja budjetoi ylimääräiset 10 miljoonaa poliisitoimeen. Tällä budjetoinnilla on mielenkiintoisia käytännön seurauksia. Oletetaan, että vaarallinen rikollinen, esimerkiksi valelääkäri, on irrallaan lähestyttäessä budjettikauden loppua. Oletetaan myös, että valelääkärin tapauksen esitutkinta vaatisi 100 000 euroa, kun poliisin budjetista on jäljellä 50 000. Saattaa olla, että tässä tilanteessa poliisi kieltäytyy tutkimasta valelääkärin tapausta.

Mutta entä nuo 50 000 euroa? Sanotaan, että on vain noin viikko, ennen kuin budjetin toteutuminen pitää raportoida valtiolle. Nyt poliisi todennäköisesti rientää käyttämään tuon 50 000 euroa eikä ole kovin valikoiva siitä, mihin. Se voi ostaa rahalla toimistotarvikkeita, tutkia jonkin poliisin itse ilmoittaman mitättömän rikoksen tms. Tärkeintä sille kuitenkin valtion virastona on, että kun raportointipäivä koittaa, budjetti on kokonaan käytetty. Jos näin ei ole, seuraavaa budjettia voidaan leikata.Onkin liikemaailman yleinen totuus, että valtion virastoihin kannattaa lähettää ennen raportointikauden loppua kyselyä, että ostaisivatko nämä sitä sun tätä tuotetta, mikä sinulla on myynnissä. Niin epätoivoisia ne ovat usein polttamaan loput budjetista, että voit tehdä loistokauppoja tuollaisena aikana.

On helppo nähdä, että valtion harjoittama budjetointi johtaa tehottomuuteen ja tuhlaukseen. Veronmaksaja maksaa tuon lystin. Siten valtion budjetointi johtaa jatkuvaan, kasvavaan verovarojen tarpeeseen ja paineeseen verojen korottamiseen. Suomen kokonaisveroaste eräiden arvoiden mukaan on yli 80 prosenttia. Siis 80 senttiä eurostasi menee jonkinlaisiin veroihin, välillisiin tai suoriin.

Byrokratia on toinen haitta valtion suunnittelutoiminnasta ja siihen liittyvästä budjetoinnista. Tunnettu taloustieteilijä Cyril Northcote Parkinson, kuuluisan Parkinsonin lain keksijä , selitti lakisovellusta byrokratian osalta siten, että missä tahansa organisaatiossa on helppo luoda turhia tehtäviä. Ne näyttävät aina tarpeellisilta byrokraattien itsensä mielestä, jos näillä ei ole tarpeeksi hyvää näkemystä kokonaisuudesta. Siten tehtävien määrä toimistoissa vain kasvaa kasvamistaan. Byrokratia on siis itseään ylläpitävä noidankehä.

Hyvät ja huonot valtiomiehet

Neuvostoliiton edesmennyt johtaja Josef Stalin sanoi vallankumouksellisista, että hyvä vallankumouksellinen on valtiomies ja huono on terroristi. Tämä sama totuus pätee ihmisten rahojen ryöstämiseen. Huonosti menestyvää ryöstäjää sanotaan rosvoksi ja hyvin menestyvää valtionvarainministeriksi, verovirkailijaksi jne.

Todellinen anti-humanismi harmaan talouden osalta siis tulee nimenomaan valtion taholta. Parkinson teoretisoi aikanaan siitä, että kun verotus lisääntyy, sen hyöty vähenee. Kun tätä yritetään paikata uudella verotuksella, se vain lisää tätä kierrettä. Nykyisellä verotuksen tasolla inflaatio yksin riittää syömään veron lisäykset ja eurossa lopulta on vain 100 senttiä. Siten ennen pitkää Suomen hallitusta odottaa katastrofi. Tilanne vastaisi sitä, että yrittäisit puristaa vettä kuivasta sukasta. Sukasta tietenkään ei saa irti sellaista, mitä siinä ei ole.

Lopulta todelliset syntipukit harmaaseen talouteen eivät ole ylipitkää työpäivää ilman lomia (toisin kuin kansanedustajat ylipitkine lomineen) tekevät yrittäjät, vaan valtio, joka rohmuaa häpeämättä kansalaisen kukkarolla vieden sieltä yhä lisää tämän vaivalla hankkimia rahoja. Tämä valtion harjoittama byrokraattinen tuhlaus tekee  välttämättömäksi yhä uudet verot. Sitten kun valtio ei saa yrittäjiltä näitä veroja, kun nämä piilottavat varoja pysyäkseen hengissä, valtio syyttää heitä "rikoksista", veronkierrosta, harmaasta taloudesta jne vaikka itse syyllistyy ihmisten varojen ryöstämiseen ja kiskontaan määrätessään ylenmääräisiä veroja.

Vaikea on nähdä oikeudenmukaisuutta tällaisessa.