Tulipa eräänä päivänä lähdettyä pienelle kävelylle. Siinä lenkkipolkua pitkin kävellessä kusihätä pääsi yllättämään. No hätä! Lähellä oli veneranta, joka siihen aikaan illasta olisi varmaankin tyhjä.

Tullessani venerantaan olin juuri pääsemässä itse asiaan, kun huomasin, että en ollutkaan siellä yksin. Oli jäänyt huomaamatta perhe, joka oli rannassa ja suoran näköyhteyden päässä. Isi, äiti ja kaksi lasta. Idyllinen suomalainen lapsiperhe, jollaisia poliitikot kilpaa paapovat maassamme. Isi, äiti ja pikkupoika juttelivat ja katselivat järvelle. Perheen pikkutyttö kuitenkin katseli minuun päin. Ei muuta kuin sepalus äkkiä kiinni ja häivyin paikalta.

Jos tämä tapaus lukijasta vaikuttaa harmittomalta, niin kannattaa miettiä uudelleen. Joka päivä eduskunnassa SDP:n kansanedustaja Kristiina Salosen tapaiset ihmisvihaajat, anti-humanistit tekevät aloitteita lainsäädännöksi, joka vähentää tavallisten suomalaisten oikeuksia ja oikeussuojaa. Jos loppuosa tuosta perheestä olisi nähnyt tämän edellä kuvatun tapauksen, mikä olisi voinut tapahtua jos tyttö olisi kiinnittänyt heidän huomionsa minuun, olisin saattanut hyvinkin saada syytteen lapsen seksuaalisesta häirinnästä. Vain siksi, että syyllistyin huolimattomuuteen paikan valinnassa ja ympäristön tarkistamisessa.  Kiittelin onneani ja etsin toisen paikan polun varrelta.

Toinen tapaus: Jälleen kerran hätä pääsi yllättämään, kun tällä kertaa olin kaupungilla. Menin paikalliseen tavarataloon ja vessaan. Kuinka ollakaan joku perheenisä oli noin seitsemänvuotiaan tyttärensä kanssa tuolla vessassa. Tytär oli kai juuri saanut tarpeensa tehtyä. Tulin ajatelleeksi mennessäni koppiin -ei vara venettä kaada- että ihmisiä vihaavat kukkahattutädit kuten Salonen varmaan ilomielin löisivät minuun pedofiilin leiman, jos hoidan tarpeeni avoimessa tilassa olevassa kusilavuaarissa tytön ollessa tiloissa. Miesten syyttäminen seksuaalisesta häirinnästä tuollaisessa yhteydessä olisi varmaan em. arvoisan kansanedustajan märkä uni.

Jos suomalaisena pidät oikeuksistasi, tämä on hieman huonoa aikaa sinulle. Useimmat puolueet etenkin vihervasemmistossa ajavat uutta rikoslainsäädäntöä viedäkseen aiempia oikeuksiasi ja saattaakseen sinut mielivaltaisen kohtelun piiriin pedofiilina. Poliisi, jonka pitäisi suojella lapsia pedofiileilta itse asiassa käyttää aikansa asettaakseen kompastuskiviä sokeiden eteen, siis tehtailemalla netin täyteen lupauksia lapsipornosta. Tilaisuus kuulemma tekee varkaan, mutta olisi mielenkiintoista tietää, tekeekö se myös pedofiilin.

En ole aivan varma, että vastaus olisi ei.

Elokuvateatterin kulta-aikaa

Hiljattain radiosta kuului uutinen, että 2012 oli kaikkien aikojen parhaisiin lukeutuva elokuvavuosi. Tämä siis ei tarkoita sitä, että elokuvat olisivat parempia kuin ennen (laadullinen kriteeri), vaan että ihmiset kävivät elokuvissa enemmän kuin aiempina vuosina (määrällinen kriteeri).

Aluksi uutista voi ihmetellä kun ottaa huomioon, miten surkeaa elokuvatarjonta oli viime vuonna. Olihan siinä pari valopilkkuakin, kuten Prometheus ja Hobitti, mutta muuten elokuvat vaikuttavat tulleen yhä massatuotantoa muistuttavammiksi. Siten elokuvissa käynti tuskin selittyy pelkästään hyvillä leffoilla.

Illuusiota valkokankaalla

Selitys löytyy, kun muistetaan, että elokuvat todellisuudessa ovat illuusiota. Kun kuva tulee valkokankaalle, ihmisen silmä vaatii tietyn ajan kuvan havaitsemiseen tietoisella tasolla. Siten kuvien väliin on jätettävä jonkin verran tyhjää "mustaa" tilaa, jotta -ironista kyllä-, kuvien liike vaikuttaisi luonnollisemmalta. Hieno lyhenne ilmiölle on FPS, englannin kielisistä sanoista frames per second.

Ihmisen FPS-luku on noin 10-12 kuvaa per sekunti. Tämän määrän ihminen voi nähdä kuvia sekunnissa havaitakseen kunkin yksittäisen kuvan yksittäisenä. Elokuvateollisuus käyttää FPS-lukua 24. Tämä tarkoittaa, että ihminen näkee kuvat yhteen sulautuneena liikkeenä. Esimerkiksi sudenkorento näkisi tuossa vain erillisiä, nykiviä kuvia, koska sen silmät pystyvät korkeampaan erotteluun.

Elokuvissa käynnille onkin selityksenä se, että olot Suomessa ovat menneet arkielämässä niin masentaviksi, että ihmiset hakevat vaihtoehtoista todellisuutta elokuvateatterista. Valkokankaan (surkeakin) illuusio voittaa kovan arjen vaatimukset. Toisaalta ihminen on sosiaalinen olio, joten monet saattavat mennä nimenomaan elokuvateatteriin, koska siellä on seuraa. 

Elokuvissa käyntiä ei voi kustannussyillä perustella. Yksi lippu maksaa nykyään vähintään 8,5 euroa Finnkinolla, jolla on sentään monella paikkakunnalla paikkakuntakohtainen monopoli. Saman elokuvan voi ostaa muutaman viikon päästä noin 20 eurolla, puolen vuoden päästä noin kuudella eurolla ja vuoden kuluttua sen näkee telkusta ilmaiseksi.

Eräänä päivänä kun kävelin Tampereen yliopiston käytävällä, samaan suuntaan käveli kolme yliopiston työntekijää. Heihin oli vaikea olla kiinnittämättä huomiota, koska yksi työntekijöistä valitti kovaan ääneen sitä, että ihmiset, jotka eivät ole invalideja, painavat ovia avatessaan invalideille tarkoitettuja avauspainikkeita.

Tampereen yliopiston työntekijöiden laatutaso on epäilemättä romahtanut, määrän viime vuosina korvatessa laadun, mutta silti tuo teksti oli aika uskomatonta kuultavaa. Sen sijaan, että ryntäämme kivittämään ihmiset, jotka painavat invanappeja vaikka eivät ole invalideja, voisimme miettiä, miksi ihmiset painavat noita nappeja.

Jos kokeilee jotain tyypillistä ovea Tampereen yliopistossa, niin ne huomaa melko raskaiksi avata. Tämä tietenkin lisää ihmisten halua painaa invanappeja avatakseen ovet. Mutta mielenkiintoisempaa olisi esittää kysymys: Miksi yliopisto ei ole alun perin rakentanut täysautomaattisia ovia. Esimerkiksi Stockmannin tai Sokoksen ulko-ovella ihmisten ei tarvitse ponnistella avatakseen raskaan ja hidasliikkeisen oven. Kun he ovat tarpeeksi lähellä, automaattinen tunnistin aistii liikkeen ja avaa oven ilman, että heidän tarvitsee tehdä mitään.

Tämän kaltainen, toimiva ratkaisu lienee hieman vieras punaperinteistään tunnetulle Tampereen yliopistolle.

Uudessa ituhippien Voima-lehdessä on vetoomus perustulon puolesta. Hankkeen takana on Bien Finland -verkosto. Perustulo on tällaisena Bien Finlandin esityksenä hyvin puutteellinen. Tämä kirjoitus tarkastelee sitä, miksi näin.

Mikä on perustulo?

Perustulo on kutakuinkin sama kuin negatiivinen tulovero. Tämä on itse asiassa yksi järkevimmästä päästä olevista tulkinnoista. Mutta vihervasemmiston (Bien Finlandin kautta) ajama perustulo ei ole negatiivisen tuloveron tapainen perustulosovellus, vaan tulonsiirto rikkaille sijoittajatädeille.

Negatiivinen tulovero, kuten nimestä ilmenee, tarkoittaa tilannetta, jossa henkilön X tulot T jäävät alle köyhyysrajaksi valitun rajan K. Negatiivinen tulovero tulee sovellettavaksi K:ta pienempiin tuloihin tulonpalautuksena P seuraavasti:

K = 3000 euroa
T = 1000 euroa

P (=K - T) = 2000 euroa

Jos perustulo toteutettaisiin, se olisi järkevintä toteuttaa nimenomaan negatiivisena tuloverona. Tästä kohta lisää, mutta nykyinen malli, jota BF ajaa, johtaisi tasasuuriin tulonsiirtoihin kaikille, jolloin hyötyjät olisivat lähinnä sijoittajamummot, jotka saavat lisää sijoitusrahaa. Miksi siirtää lisää rahaa jo muutenkin hyvin toimeen tuleville?

Toinen pulma on siinä, että vihervasemmistolainen malli jättää muut tukimuodot ennalleen. Tämä siksi, että vihervasemmisto haluaa kannattajilleen hallinnollisia suojatyöpaikkoja. Kun tukimuotoja on paljon, on paljon myös veronmaksajien kustantamia suojatyöpaikkoja.

Jotta perustulo hankkeena olisi edes suhteellisen järkevä, se pitäisi ottaa käyttöön ainoana tukimuotona, jolloin hallinnon purkamisesta tulevat säästöt rahoittavat tukea. BF:n esitys lisäisi hallinnon kuluja ja siten verotaakkaa.

Negatiivisen tuloveron pulmat

Vaikka negatiivinen tulovero onkin parempi ratkaisu kun ituhippien sijoittajamummomalli yllä, sekään ei ole suotava. On helppo nähdä miksi ei.

Nykyinen sosiaalijärjestelmä välttää täydellisen katastrofin leiman vain siksi, että on olemassa tietty stigma sosiaalitukien hakemiselle. Negatiivisen tuloveron malli poistaisi tämän stigman. Kun perustulo tulisi automaattisesti, esimerkiksi 1000 euroa kuussa, niin alle tuon summan tienaavat tuntisivat kiusausta lopettaa työnteon. Kuten myös vain hieman tuon yli tienaavat. Tämä johtaisi ennen pitkää verotulojen romahdukseen ja mahdottomuuteen rahoittaa kaikkia perustulolla olevia.

Ratkaisusta

Pulmaan on olemassa ratkaisu: Puretaan valtion kontrolli. Valtion harjoittama laillistettu ihmisten tulojen ryöstö so verotus tekee nykyisellään usein työstä kannattamatonta ja sortaa ansiotyössä olevia.

Toisaalta tasaverot, kuten arvolisänvero ovat erityisen haitallisia, koska ne kohdistuvat vähätuloisiin raskaimpina. Nämähän kuluttavat suuren osan tuloistaan toisin kuin rikkaimmat.

Kun verotus purettaisiin, työnteko helpottuisi eikä valtio ryöstäisi enää ihmisten rahaa. Silloin myös yksityinen hyväntekeväisyys tulisi valtiojohtoisen "julkisen" hyväntekeväisyyden tilalle. Yleensä yksityiset hyväntekeväisyystahot voivat antaa vain rajallisen määrän apua puutteenalaisille, koska niiden resurssit ovat rajalliset. Valtion verotus tekee kuitenkin valtiosta pysyvän "hyväntekijän" ja rampauttaa puutteenalaisen passiiviseksi sosiaalitukien nostajaksi. Valtion (ja tietenkin kunnan) sosiaaliviranomaisilla, kuten muillakin byrokraateilla, ei ole kannusteita vähentää sosiaalista puutetta vaan lisätä budjetin mukaan sitä oman valtansa kasvattamiseksi.  Siten Parkinsonin lain mukaan sosiaalimenot kasvavat jatkuvasti. Yksityisillä hyväntekeväisyystahoilla taas on resurssien rajallisuuden mukaan kannustin saattaa puutteenalaiset takaisin jaloilleen mahdollisimman pian.

Näistä syistä pidän Bien Finlandin perustulohanketta sutena jo syntyessään.

Ennen viime eduskuntavaaleja monet poliitikot ja monet nimenomaan vihervasemmistosta, puhuivat siitä, miten harmaa talous pitäisi saada kuriin. Tarkastelkaamme hieman, mitä on harmaa talous ja miten se käytännössä toimii.

Laitonta ja laillistettua ryöstämistä

Mikä erottaa ryöstäjän, joka väijyy tien varressa ja ryöstää ohikulkiessasi rahasi, valtiosta, joka veroviraston kautta ryöstää rahasi? Joku voisi ajatella: tämähän on ihan absurdi vertaus. Verotus on laillista ja sen kautta kerätyt varat hyödyttävät yhteiskunnan vähäosaisia.

Ei aivan! Verotus määritellään virallisissa yhteyksissä niin sanotuksi "vastikkeettomaksi saannoksi". Toisin sanoen veroa voidaan kerätä ihmisiltä toimittamatta näille mitään palvelua tai hyödykkeitä vastineena. Se, että verovaroja itse asiassa käytetään usein palvelujen tuottamiseen, ei sinänsä muuta tätä tosiasiaa. Pointti siis on: valtio voi tehdä viemillään varoillasi juuri mitä haluaa.

Itse asiassa Suomen valtio käyttää paljon keräämiään verovaroja Suomalaisen järjestelmän ylläpitäjän, veronmaksajan vahingoksi. Tämä on ilmennyt esimerkiksi siinä, että huonosta taloustilanteesta ja korkeasta työttömyydestä huolimatta hallitus on tuonut yhä uusia maahanmuuttajia Suomeen. Tämä on kohtuutonta, kun ottaa huomioon, että Suomella on valtava valtionvelka eikä se pysty huolehtimaan kunnolla edes maassa jo olevista kansalaisistaan ja yhä uusista maahanmuuttajista. Toisaalta taas hallitus valtionvarainministeri Urpilaisen ohjauksessa meni takaamaan Kreikan lainapaketin, jonka antamisessa taloudellisessa mielessä ei ole järkeä. Lopulta siis takuun takia suomalainen veronmaksaja voidaan pistää vastuuseen Kreikan veloista. Tätä voi huoletta kutsua vastuuttomaksi taloudenpidoksi.

Vastaus kysymykseen näyttäisi olevan, että ryöstäjä, otettuaan rahasi, ei lähde seuraamaan sinua ryöstääkseen sinut yhä uudelleen. Valtio puolestaan tuottaa yhä uusia lakeja, joilla se valvoo rahankäyttöäsi ja lisää verojasi. Veroilla on yleensä tapana lisääntyä, ei vähentyä. Tämä johtuu valtion varojen budjetoinnista ja byrokratiasta valtion virastoissa.

B to B uusiksi: budjetoinnista byrokratiaan

Kun valtio haluaa tehdä asiaa a (Siis mitä tahansa asiaa auringon alla ruohonleikkuusta rikollisten vangitsemiseen) se budjetoi tätä varten varoja sopivaan virastoon, esimerkiksi rikollisten kiinnioton tehostamiseksi sisäministeriön poliisitoimeen. Budjetti on siis tietty määrä rahaa, joka tuolle virastolle annetaan käytettäväksi sen toimintoihin.

Sanotaan siis, että hallitus haluaisi tehostaa rikollisten kiinniottoa ja budjetoi ylimääräiset 10 miljoonaa poliisitoimeen. Tällä budjetoinnilla on mielenkiintoisia käytännön seurauksia. Oletetaan, että vaarallinen rikollinen, esimerkiksi valelääkäri, on irrallaan lähestyttäessä budjettikauden loppua. Oletetaan myös, että valelääkärin tapauksen esitutkinta vaatisi 100 000 euroa, kun poliisin budjetista on jäljellä 50 000. Saattaa olla, että tässä tilanteessa poliisi kieltäytyy tutkimasta valelääkärin tapausta.

Mutta entä nuo 50 000 euroa? Sanotaan, että on vain noin viikko, ennen kuin budjetin toteutuminen pitää raportoida valtiolle. Nyt poliisi todennäköisesti rientää käyttämään tuon 50 000 euroa eikä ole kovin valikoiva siitä, mihin. Se voi ostaa rahalla toimistotarvikkeita, tutkia jonkin poliisin itse ilmoittaman mitättömän rikoksen tms. Tärkeintä sille kuitenkin valtion virastona on, että kun raportointipäivä koittaa, budjetti on kokonaan käytetty. Jos näin ei ole, seuraavaa budjettia voidaan leikata.Onkin liikemaailman yleinen totuus, että valtion virastoihin kannattaa lähettää ennen raportointikauden loppua kyselyä, että ostaisivatko nämä sitä sun tätä tuotetta, mikä sinulla on myynnissä. Niin epätoivoisia ne ovat usein polttamaan loput budjetista, että voit tehdä loistokauppoja tuollaisena aikana.

On helppo nähdä, että valtion harjoittama budjetointi johtaa tehottomuuteen ja tuhlaukseen. Veronmaksaja maksaa tuon lystin. Siten valtion budjetointi johtaa jatkuvaan, kasvavaan verovarojen tarpeeseen ja paineeseen verojen korottamiseen. Suomen kokonaisveroaste eräiden arvoiden mukaan on yli 80 prosenttia. Siis 80 senttiä eurostasi menee jonkinlaisiin veroihin, välillisiin tai suoriin.

Byrokratia on toinen haitta valtion suunnittelutoiminnasta ja siihen liittyvästä budjetoinnista. Tunnettu taloustieteilijä Cyril Northcote Parkinson, kuuluisan Parkinsonin lain keksijä , selitti lakisovellusta byrokratian osalta siten, että missä tahansa organisaatiossa on helppo luoda turhia tehtäviä. Ne näyttävät aina tarpeellisilta byrokraattien itsensä mielestä, jos näillä ei ole tarpeeksi hyvää näkemystä kokonaisuudesta. Siten tehtävien määrä toimistoissa vain kasvaa kasvamistaan. Byrokratia on siis itseään ylläpitävä noidankehä.

Hyvät ja huonot valtiomiehet

Neuvostoliiton edesmennyt johtaja Josef Stalin sanoi vallankumouksellisista, että hyvä vallankumouksellinen on valtiomies ja huono on terroristi. Tämä sama totuus pätee ihmisten rahojen ryöstämiseen. Huonosti menestyvää ryöstäjää sanotaan rosvoksi ja hyvin menestyvää valtionvarainministeriksi, verovirkailijaksi jne.

Todellinen anti-humanismi harmaan talouden osalta siis tulee nimenomaan valtion taholta. Parkinson teoretisoi aikanaan siitä, että kun verotus lisääntyy, sen hyöty vähenee. Kun tätä yritetään paikata uudella verotuksella, se vain lisää tätä kierrettä. Nykyisellä verotuksen tasolla inflaatio yksin riittää syömään veron lisäykset ja eurossa lopulta on vain 100 senttiä. Siten ennen pitkää Suomen hallitusta odottaa katastrofi. Tilanne vastaisi sitä, että yrittäisit puristaa vettä kuivasta sukasta. Sukasta tietenkään ei saa irti sellaista, mitä siinä ei ole.

Lopulta todelliset syntipukit harmaaseen talouteen eivät ole ylipitkää työpäivää ilman lomia (toisin kuin kansanedustajat ylipitkine lomineen) tekevät yrittäjät, vaan valtio, joka rohmuaa häpeämättä kansalaisen kukkarolla vieden sieltä yhä lisää tämän vaivalla hankkimia rahoja. Tämä valtion harjoittama byrokraattinen tuhlaus tekee  välttämättömäksi yhä uudet verot. Sitten kun valtio ei saa yrittäjiltä näitä veroja, kun nämä piilottavat varoja pysyäkseen hengissä, valtio syyttää heitä "rikoksista", veronkierrosta, harmaasta taloudesta jne vaikka itse syyllistyy ihmisten varojen ryöstämiseen ja kiskontaan määrätessään ylenmääräisiä veroja.

Vaikea on nähdä oikeudenmukaisuutta tällaisessa.